19.8.1980

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Leena A oli huolintayhtiölle B:lle 20/12 1974 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Helsingin RO:ssa kertonut, että hän oli ollut yhtiön palveluksessa 6/5 p:stä 1972 15/6 p:ään 1973 yhtiön lentokoneenselvitysosastolla kenttäemäntänä ja ns. check in -virkailijana tehtävänään matkustajien ohjaaminen lentoasemalla ja lipputarkastuksen hoito. Työsopimuksen mukaan A oli ollut tilapäinen työntekijä, jonka työsuhde kullakin kerralla alkoi kun yhtiön työnjohto ilmoitti A:lle häntä tarvittavan lentoasemalla tehtävien hoitamiseen ja päättyi kun työnjohto ilmoitti työn päättyneen. A:lle oli sopimuksen mukaisesti maksettu arkisin kolmen tunnin työstä 23 ja neljän tunnin työstä 38 markkaa sekä pyhäisin vastaavasti 38 ja 53 markkaa.

A:n oltua kevättalvella 1973 perustamassa työpaikalleen ammattiosastoa ja tultua valituksi osaston pääluottamusmieheksi, yhtiö oli entistä vähemmän ilmoittanut A:lle selvitystehtäviä ja lopulta lopettanut niiden antamisen A:lle. Koska A:n työsopimus oli kuitenkin työsopimuslain perusteella katsottava toistaiseksi voimassa olevaksi ja kun yhtiöllä ei ollut ollut erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiseen eikä yhtiö ollut maksanut sunnuntaityöstä kaksinkertaista palkkaa, A, jolla osan sunnuntaityökorvausten viivästyttyä oli oikeus saada täysi palkka kuudelta odotuspäivältä, oli vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi ammatillisesta syrjinnästä ja luottamusmiehen laittomasta irtisanomisesta 3 500 markkaa, sunnuntaityökorvauksena 1/1 1973 - 15/6 1973 väliseltä ajalta 1 000 markkaa, vuosilomakorvauksen lisäyksenä edellä sanotulta ajalta 85 markkaa, odotusajan palkkana kuudelta päivältä 500 markkaa, muutoin 5 %:n korkoineen haastepäivästä 20/12 1974 lukien paitsi sunnuntaityökorvausten osalta 6 %:n korkoineen 15/6 1973 lukien.

Yhtiön vastustettua kannetta RO p. 2/3 1976 oli lausunut selvitetyksi, että A oli ollut yhtiön palveluksessa 6/5 p:stä 1972 toukokuun loppuun 1973 yhtiön lentokoneenselvitysosastolla kenttäemäntänä ja ns. check in -virkailijana tehtävänään matkustajien ohjaaminen lentoasemalla ja lipputarkastuksen hoito, että asianosaisten kesken solmitun työsopimuksen mukaan työsuhde kullakin kerralla alkoi siitä hetkestä, jolloin yhtiön työnjohto ilmoitti selvitystehtävän lentoasemalla alkavan, ja jatkui yhtäjaksoisesti kunnes työnjohto ilmoitti tehtävän päättyneen. Työhönottojärjestely tapahtui siten, että yhtiön työhönottolistaan merkityt noin 35 henkilöä ilmoittautuivat esimiehelleen kulloinkin ko. selvitystehtävää varten joko puhelimitse tai lentoaseman toimistossa. Työstä oli maksettu palkka kanteessa kerrotulla tavalla. Edelleen RO oli katsonut selvitetyksi, että A oli 29/5 1973 kieltäytynyt suorittamasta työtä esimiehen ilmoittaman järjestelyn mukaisesti, minkä jälkeen A ei ollut enää saanut yhtiöltä työtä. Sitä vaston RO oli katsonut jääneen näyttämättä, että A:n selvitystehtävät olisivat, huomioon ottaen että selvitystehtävien lukumäärä kuukaudessa oli vaihdellut vuonna 1972 12 ja 38 välillä ja vuonna 1973 26 ja 53 välillä, ennen vuoden 1973 kesäkuuta vähentyneet tai että niiden loppuminen olisi johtunut ammatillisesta syrjinnästä. Vielä RO oli katsonut jääneen näyttämättä, että työsopimuksen ehdot olisivat olleet kohtuuttomat taikka että A olisi saamassa sunnuntai- ja vuosilomakorvausta.

Koska työsopimuksessa oli asianosaisten kesken sovittu määrätystä työstä ja selvitystehtävien määrässä tapahtuneiden vaihtelujen lisäksi myös A:n työssäolopäivät kuukaudessa olivat vaihdelleet 11 ja 24 päivän välillä, RO oli pitänyt työsopimusta määräaikaisena ja katsonut, ettei se ollut muuttunut toistaiseksi voimassa olevaksi. Sen vuoksi RO oli hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n suorittamaan yhtiölle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 3 500 markkaa.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, t. 8/6 1977 oli tutkinut jutun ja katsonut A:n työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin sitoutuneen ja tarkoittaneenkin sitoutua sellaiseen työsopimussuhteeseen, joka kullakin kerralla oli käsittänyt ainoastaan yhden tai usean toisiaan välittömästi seuraavan selvitystehtävän suorittamisen, ilman että hän olisi ollut velvollinen ottamaan vastaan muita hänelle myöhemmin ehkä tarjottavia selvitystehtäviä. Tällä ja muutoin RO:n lausumilla perusteilla HO oli katsonut, että kysymyksessä oli ollut määräaikainen työsopimus, joka oli lakannut ilman irtisanomista.

Koska yhtiö kuitenkin oli, havaittuaan aiheelliseksi lopettaa selvitystehtävien antamisen A:lle, jättänyt hyvissä ajoin hänelle ilmoittamatta, ettei uusi työsopimuksia hänen kanssaan enää tehtäisi, ja työsuhteen päättymisen oli katsottava johtuneen sellaisesta seikasta, joka oli ollut työnantajan mutta ei työntekijän tiedossa, yhtiön oli suoritettava A:lle vahingonkorvausta työsopimuslain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä.

Mitä sitten muihin A:n vaatimiin korvauksiin tuli niin, koska kustakin selvitystehtävästä A:lle maksettu paikalletuloraha oli ollut hänelle työstä maksettu palkkaa, joka oli suoritettava sunnuntaina ja kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä kaksinkertaisena, yhtiön oli maksettava A:lle 1/1 - 29/4 1973 väliseltä ajalta saamatta jäänyttä sunnuntaityökorvausta sekä samalta ajalta vuosilomakorvausta ja odotusajan palkkaa.

Sen vuoksi HO oli, muuttaen RO:n päätöstä ja vapauttaen A:n korvaamasta hänen maksettavakseen tuomittuja oikeudenkäyntikuluja 3 500 markkaa, velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle sunnuntaityökorvauksena 1 000 markkaa 6 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 20/12 p:stä 1974 sekä vahingonkorvauksena 1 000 markkaa, vuosilomakorvauksena 85 markkaa ja odotusajan palkkana 412 markkaa, kunkin määrän 5 prosentin korkoineen mainitusta 20/12 1974 sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut RO:ssa 3 500 markalla.

A ja yhtiö pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällyttivät muutoksenhakemukset.